Suomalaisen urheilun rahoitus – Veikkaus, valtio vai molemmat?

Suomessa urheilun rahoitus on aina harrastustoiminnasta kilpaurheiluun asti pitkälti Veikkaukselta saatujen verorahojen varassa. Kotimainen rahapelilaitos on kuitenkin ollut vuosia laskukurssissa, mikä rokottaa armotta myös urheiluun ja muuhun kulttuuritoimintaan menevää rahavirtaa.

Veikkauksen tilanteeseen ovat vaikuttaneet niin vastuullisen pelaamisen vaatimusten tiukentuminen kuin vapaan liikkumisen estäneet koronarajoituksetkin. Pelikoneita ja -pöytiä on karsittu marketeista ja ravintoloista rankalla kädellä, ja pelaajien vahva tunnistaminen verkkopankkitunnuksilla, Veikkaus-kortilla tai samalla maksukortilla, jolla etuasiakkuus on luotu, on nykyään pakollista.

Lisäksi suomalaisille suunnatut ulkomaiset nettikasinot ovat voittaneet oman osansa suomalaisyleisöstä puolelleen murentaen Veikkauksen markkina-asemaa. Ne pystyvät tarjoamaan parempia bonuksia, enemmän pelejä ja monipuolisempia maksumetodeja.

Budjettiriihi otti urheilukohteet kynsiinsä

Vaikka valtio rahoittaa osan urheilu- ja liikuntamenoista, on sen osuus koko kakkuun nähden pieni. Veikkaus on edelleen monen yhteiskunnallisen kohteen – urheilu ja liikunta mukaan lukien – maksajista suurin.

Vuoden 2021 keväällä Suomen Olympiakomitean ja muiden liikunta- ja urheilujärjestöjen hermoja testattiin kunnolla, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö suunnitteli leikkaavansa valtion tukia merkittävästi ja hyvittävänsä Veikkauksen tulomenetykset edunsaajille vain osittain vuonna 2022.

Seurauksena olisi ollut ennen kaikkea lasten liikuntamahdollisuuksien heikkeneminen ja liikuntapaikkarakentamisen, järjestöjen toiminta- ja kehittämistukien sekä seuratukien kutistuminen. Esimerkiksi uimahallien ja liikuntasalien peruskorjauksia jouduttaisiin joko lykkäämään tai tekemään velaksi ja harrastoiminta vähenisi. Suuri osa väestöstä liikkuu nyt jo vähemmän kuin ennen, ja leikkaukset todennäköisesti heikentäisivät tilannetta entisestään.

Urheilun leikkaukset perutaan 2022

Syksyllä uhatut leikkaukset kuitenkin peruttiin ja veitsen alta pelastuivat samalla kulttuurinalan, tieteen ja nuorisotyön leikkaukset, kun rahapelituottojen hupeneminen päätettiin kompensoida 100-prosenttisesti. Myös sosiaali- ja terveysministeriön sote-järjestöille kaavailemat leikkaukset jäivät tekemättä. Liikunta- ja urheilutoiminta oli lähellä menettää 11,9 miljoonaa, minkä lisäksi Veikkaus-avustukset olivat pienentymässä noin 30 miljoonalla eurolla.

Hallituspuolueiden SDP:n ja Keskustan riita leikkauksista oli julkinen ja mielipiteensä asiansa ilmaisivat myös Olympiakomitea ja lukuisat urheilujärjestöt. Pääministeri Sanna Marin perusteli leikkausten perumista sillä, että keväällä kehysriihessä tehtyä päätöstä puidessa asiaankuuluvaa tietoa ei ollut tarpeeksi. Päätöksen peruminen oli ainut tapa korjata hallituksen aiempia, virheellisiä linjauksia.

Miten urheilun rahoitukselle käy tulevaisuudessa?

Tällä hetkellä Suomessa urheilutoiminnan rahoitus on peräisin kolmesta lähteestä: budjettivaroista, arpajaisverosta ja jakamattomien voittojen rahaston purkamisesta. Vääntö tulevien vuosien budjeteista on kuitenkin vasta alkanut, sillä nykyinen järjestelmä ei ole kestävä. Veikkauksen aseman heikentyminen on vain osa ongelmaa.

Vuosi vuodelta kissa pöydällä on entistä lihavampi – onko oikein, että peliriippuvuuteen sairastuneet henkilöt rahoittavat liikunta- ja urheiluharrastuksia lukuisten muiden yhteiskunnallisten kohteiden lisäksi? Kun mummon Jokeripokeriin syytämä eläke menee viereisen uimahallin ylläpitoon, on perusajatuksessa jotakin pahasti vialla.

On totta, että urheilulla, vedonlyönnillä ja Veikkauksella on pitkä historia, ja erityisesti hevosurheilu on voinut kehittyä veikkaustulojen ansiosta huippuunsa. Samat pelirahat kuitenkin ylläpitävät ja tukevat junioriurheilua, mikä sotii täysin rahapelien ja alaikäisten erillään pitämistä vastaan. Monien mielestä Veikkauksen roolia urheilun rahoituksessa pitäisi pienentää ja osa haluaa leikata napanuoran kokonaan.

Jos urheilun rahoitus siirrettäisiin kokonaan valtion budjettirahoitukseen, siihen saataisiin lisää ennustettavuutta. Samalla liikuntasektorin rahoitus kuitenkin pienisisi ja se menettäisi itsenäisyyttään. Puntteja voitaisiin tasata tasapainottamalla Veikkauksen ja valtion osuuksia, mutta sekään ei täysin poistaisi rahapeleihin liittyvien ongelmien ja urheilun rahoituksen yhteyttä.

Huippu-urheilu tarvitsee lisää sponsoreita

Riippumatta siitä, miten urheilun rahoitus tulevaisuudessa ratkeaa, suomalainen huippu-urheilu tarvitsee lisää resursseja. Lähteenä voisi olla seurojen oma rahankeruu, sponsoritulot tai kokonaan oma osuus budjettirahoituksesta. Mitä enemmän varoja huippu-urheiluun pystytään laittamaan, sitä parempia tuloksia voidaan kilpailijoilta odottaa. Erinomainen esimerkki tulee Ruotsista, jossa huippu-urheilun resurssit ja mitalisaldo pesevät Suomen tulokset moneen kertaan.

Tavoitteena elinvoimainen liikuntakulttuuri

Liikunnan ja urheilun merkitys yhteiskunnalle on kiistaton. Liikunta ennaltaehkäisee liikuntaelinsairauksia, sydän- ja verisuonisairauksia ja mielenterveysongelmia – kaikki suuren loven valtion kokonaisbudjettiin ja yhteiskuntaan jättäviä kansansairauksia. Siksi on tärkeää, että liikunnan rahoitukseen menevästä summasta saadaan kestävä ja riittävä.

Huippu-urheilu puolestaan on avainasemassa suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunteen luomisessa ja elämyksien luojana. Liikunta tuottaa hyvinvointia, iloa ja menestystä sekä harrastajilleen että lajia seuraavalle yleisölle. Liikunnan ja urheilun rahoituksen turvaaminen on koko kansan intressejä ajava asia, ja hallituksella on edessään vaativa tehtävä löytää tasapaino rahojen tarpeen ja niiden lähteen välillä.

Suomalaisen urheilun rahoitus – Veikkaus, valtio vai molemmat?
Siirry sivun alkuun