Kalevan Kisat – yleisurheilun Suomenmestaruuskilpailut ennen ja nyt

Kalevan Kisat on suuri suomalainen urheilutapahtuma, joka kokoaa maan parhaat yleisurheilijat ottamaan mittaa toisistaan. Lajeina ovat muun muassa kiekonheitto, kuulantyöntö, moukarin heitto, keihäänheitto, pituushyppy, korkeushyppy, kolmiloikka sekä kävely, juoksu ja aitajuoksu eri pituisilla matkoilla. Vuonna 1920 listalla oli jopa paini ja vuosien 1921–1926 aikana hauskasti mäenlasku.

Yksittäisten lajien lisäksi mukana ovat 10-ottelu ja 7-ottelu, jotka käydään eri lajeissa. Urheilijat saavat pisteitä jokaisesta lajista suorituksensa mukaan ja viimeisen lajin jälkeen suurimman pistemäärän kerännyt urheilija voittaa ottelun. Yksittäisissä lajeissa voittaja valitaan alkuerien, karsintojen ja loppukilpailujen kautta, ja voittajaksi julistetaan parhaiten menestynyt mies- ja naisurheilija. Mukana olevat kilpailijat kuuluvat paikkakuntansa urheiluseuraan ja edustavat samalla sitä.

Urheilukuninkuuskilpailuista Kalevan Kisoihin

Ensimmäiset Kalevan Kisat järjestettiin vuonna 1907 Tampereella, mutta sittemmin pitopaikkakuntaa on vaihdeltu ahkerasti. Vaihtelu tekeekin hyvää ja jakaa kisojen järjestämisvastuuta ja tuottoa tasaisemmin ympäri Suomen. Kisapaikkakuntina on ollut muun muassa Helsinki, Turku, Pori, Kotka, Jyväskylä, Seinäjoki, Kuopio ja jopa Viipuri, kun kaupunki vielä kuului Suomeen.

Huomionarvoista on, ettei Kalevan Kisojen järjestämisessä ole ollut taukoa edes sotavoisien aikana vuotta 1941 lukuun ottamatta. Vain yhden vuoden väliin jääminen osoittaa todellista rakkautta lajiin, ja suomalaisten pettämätöntä sisua.

Ennen ensimmäisiä Kalevan Kisoja 1902–1906 Suomessa käytiin eri lajien urheilukuninkuuskilpailuja. Kisat olivat pitkään miesvaltaisia , vaikka naisia nähtiin jo vuosina 1913–1923 kilpailemassa 4 × 100 metrin viestissä sekä 100 metrillä. Vuonna 1945 naiset saivat omat Kalevan Kisansa, mutta kilpailut käytiin eri aikaan ja joskus jopa eri paikkakunnalla miesten kisojen kanssa. Kisat yhdistettiin vasta vuonna 1959, vaikka nykykisoissa miehillä ja naisilla onkin edelleen eri lajeissa omat sarjansa.

Aluksi kilpailuiden järjestäjänä oli Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto (SVUL) ja kisojen pääpalkinnosta Kalevan Maljasta pääsivät kisaamaan ainoastaan SVUL:n jäsenseurat. Työväen Urheiluliiton (TUL) seurojen syrjintä loppui kokonaan vasta vuoden 1954 jälkeen, vaikka TUL:n urheilijat saivat olivatkin yksilötasolla saaneet osallistua SM-kisoihin 1940-luvulta.

Vuonna 2021 kisaisäntänä on jälleen Tampere, ja vuosina 2022 ja 2023 on Joensuun ja Lahden vuoro. Mitä kisa-aikatauluihin tulee, Kalevan Kisoja käydään vuodesta riippuen viikon ajan heinä-elokuussa.

Kalevan Malja, If Urheilijapalkinto ja Uusi Sampo -malja

Kalevan Malja on erottamaton osa kilpailua ja osasyy kuninkuuskisojen nimeämiseksi Kalevan Kisoiksi. Ensimmäistä kertaa Kalevan Maljasta kisattiin vuonna 1910 Viipurin yleisurheilun SM-kilpailuissa, kun Vakuutusyhtiö Kalevan miestyöntekijät lahjoittivat omista varoistaan hopeisen 50,5 senttimetriä korkean ja 2,3 kiloa painavan maljan kisojen kiertopalkinnoksi.

Palkinnon tarkoituksen oli kannustaa suomalaisia urheilemaan ja pokaaliin kaiverrutettiin teksti: ”Ruumiillinen ja taloudellinen hyvinvointi päämääränämme”. Yleisurheilun Suomenmestaruuskilpailujen lopulliseksi nimeksi Kalevan Kisat vaihdettiin vasta vuonna 1937, kun SUL:n puheenjohtajana toimi Urho Kaleva Kekkonen. Palkinnon saa vuodeksi omakseen eniten pisteitä saanut yleisurheiluseura. Nykyisin pisteisiin otetaan mukaan myös muita SM-kilpailuja eikä vain Kalevan Kisojen aikaisia suorituksia.

Vuoden 1990 kisoissa vakuutusyhtiö Sampo jakoi Uusi Sampo -maljan kisojen parhaalle urheilijalle, ja 19 vuotta myöhemmin tilalle tuli vakuutusyhtiö If:n kiertopalkinto If Urheilijapalkinto. Yksilösuorituksestaan palkittuja urheilijoita ovat olleet muun muassa Seppo Räty, Mika Halvari, Sari Essayah, Tommi Evilä, Tero Pitkämäki ja Minna Nikkanen.

Suomen yleisurheilun lamavuodet ovat takana

Suomalainen yleisurheilu on pitkään laahannut kehityksen jälkijunassa ja esimerkiksi naapurimme Ruotsi ollut Suomea selvästi edellä arvokisamenestyksessä. Syynä ei ole lahjakkaiden urheilijoiden tai motivaation puute, vaan rahoituksen takkuaminen.

Suomen Urheiluliitto (SUL) ja Fintech-yhtiö CapitalBoxin vuonna 2021 solmitun nelivuotisen rahoitussopimuksen toivotaan tuovan enemmän resursseja toiminnan tukemiseen. Menestys tuntuu kaipaavan yleisurheilun ammattilaisuutta, johon vain muutamalla suomalaisurheilijalla on varaa. Veikkausvoittovaroista jaettu tuki ei riitä. Ruotsin tilanne on päinvastainen ja tulostaso osoittaa, että huippu-urheilijoita on huomioitu riittävästi.

Suomalaisessa yleisurheilussa viimeisin olympiavoitto on vuodelta 2000, kun Arsi Harju työnsi kuulan 21,29 metriin ja nappasi itselleen kultamitalin. Sen sijaan viimeisimmät olympialaiset ja yleisurheilun MM-kisat ovat jättäneet Suomen täysin mitaleitta. Tilannetta ei kuitenkaan kannata pitää epätoivoisena, sillä Tokiossa tie finaalipaikolle aukesi kolmiloikassa, 3 000 metrin esteissä, seiväshypyssä ja keihäänheitossa. Vähän lisää ja suomalainen yleisurheilu on taas maailmankartalla, ja hyvistä suorituksista voidaan nauttia muuallakin kuin kotimaisissa Kalevan Kisoissa.

Suomalaisen urheilun rahoitus – Veikkaus, valtio vai molemmat?

Suomessa urheilun rahoitus on aina harrastustoiminnasta kilpaurheiluun asti pitkälti Veikkaukselta saatujen verorahojen varassa. Kotimainen rahapelilaitos on kuitenkin ollut vuosia laskukurssissa, mikä rokottaa armotta myös urheiluun ja muuhun kulttuuritoimintaan menevää rahavirtaa.

Veikkauksen tilanteeseen ovat vaikuttaneet niin vastuullisen pelaamisen vaatimusten tiukentuminen kuin vapaan liikkumisen estäneet koronarajoituksetkin. Pelikoneita ja -pöytiä on karsittu marketeista ja ravintoloista rankalla kädellä, ja pelaajien vahva tunnistaminen verkkopankkitunnuksilla, Veikkaus-kortilla tai samalla maksukortilla, jolla etuasiakkuus on luotu, on nykyään pakollista.

Lisäksi suomalaisille suunnatut ulkomaiset nettikasinot ovat voittaneet oman osansa suomalaisyleisöstä puolelleen murentaen Veikkauksen markkina-asemaa. Ne pystyvät tarjoamaan parempia bonuksia, enemmän pelejä ja monipuolisempia maksumetodeja.

Budjettiriihi otti urheilukohteet kynsiinsä

Vaikka valtio rahoittaa osan urheilu- ja liikuntamenoista, on sen osuus koko kakkuun nähden pieni. Veikkaus on edelleen monen yhteiskunnallisen kohteen – urheilu ja liikunta mukaan lukien – maksajista suurin.

Vuoden 2021 keväällä Suomen Olympiakomitean ja muiden liikunta- ja urheilujärjestöjen hermoja testattiin kunnolla, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö suunnitteli leikkaavansa valtion tukia merkittävästi ja hyvittävänsä Veikkauksen tulomenetykset edunsaajille vain osittain vuonna 2022.

Seurauksena olisi ollut ennen kaikkea lasten liikuntamahdollisuuksien heikkeneminen ja liikuntapaikkarakentamisen, järjestöjen toiminta- ja kehittämistukien sekä seuratukien kutistuminen. Esimerkiksi uimahallien ja liikuntasalien peruskorjauksia jouduttaisiin joko lykkäämään tai tekemään velaksi ja harrastoiminta vähenisi. Suuri osa väestöstä liikkuu nyt jo vähemmän kuin ennen, ja leikkaukset todennäköisesti heikentäisivät tilannetta entisestään.

Urheilun leikkaukset perutaan 2022

Syksyllä uhatut leikkaukset kuitenkin peruttiin ja veitsen alta pelastuivat samalla kulttuurinalan, tieteen ja nuorisotyön leikkaukset, kun rahapelituottojen hupeneminen päätettiin kompensoida 100-prosenttisesti. Myös sosiaali- ja terveysministeriön sote-järjestöille kaavailemat leikkaukset jäivät tekemättä. Liikunta- ja urheilutoiminta oli lähellä menettää 11,9 miljoonaa, minkä lisäksi Veikkaus-avustukset olivat pienentymässä noin 30 miljoonalla eurolla.

Hallituspuolueiden SDP:n ja Keskustan riita leikkauksista oli julkinen ja mielipiteensä asiansa ilmaisivat myös Olympiakomitea ja lukuisat urheilujärjestöt. Pääministeri Sanna Marin perusteli leikkausten perumista sillä, että keväällä kehysriihessä tehtyä päätöstä puidessa asiaankuuluvaa tietoa ei ollut tarpeeksi. Päätöksen peruminen oli ainut tapa korjata hallituksen aiempia, virheellisiä linjauksia.

Miten urheilun rahoitukselle käy tulevaisuudessa?

Tällä hetkellä Suomessa urheilutoiminnan rahoitus on peräisin kolmesta lähteestä: budjettivaroista, arpajaisverosta ja jakamattomien voittojen rahaston purkamisesta. Vääntö tulevien vuosien budjeteista on kuitenkin vasta alkanut, sillä nykyinen järjestelmä ei ole kestävä. Veikkauksen aseman heikentyminen on vain osa ongelmaa.

Vuosi vuodelta kissa pöydällä on entistä lihavampi – onko oikein, että peliriippuvuuteen sairastuneet henkilöt rahoittavat liikunta- ja urheiluharrastuksia lukuisten muiden yhteiskunnallisten kohteiden lisäksi? Kun mummon Jokeripokeriin syytämä eläke menee viereisen uimahallin ylläpitoon, on perusajatuksessa jotakin pahasti vialla.

On totta, että urheilulla, vedonlyönnillä ja Veikkauksella on pitkä historia, ja erityisesti hevosurheilu on voinut kehittyä veikkaustulojen ansiosta huippuunsa. Samat pelirahat kuitenkin ylläpitävät ja tukevat junioriurheilua, mikä sotii täysin rahapelien ja alaikäisten erillään pitämistä vastaan. Monien mielestä Veikkauksen roolia urheilun rahoituksessa pitäisi pienentää ja osa haluaa leikata napanuoran kokonaan.

Jos urheilun rahoitus siirrettäisiin kokonaan valtion budjettirahoitukseen, siihen saataisiin lisää ennustettavuutta. Samalla liikuntasektorin rahoitus kuitenkin pienisisi ja se menettäisi itsenäisyyttään. Puntteja voitaisiin tasata tasapainottamalla Veikkauksen ja valtion osuuksia, mutta sekään ei täysin poistaisi rahapeleihin liittyvien ongelmien ja urheilun rahoituksen yhteyttä.

Huippu-urheilu tarvitsee lisää sponsoreita

Riippumatta siitä, miten urheilun rahoitus tulevaisuudessa ratkeaa, suomalainen huippu-urheilu tarvitsee lisää resursseja. Lähteenä voisi olla seurojen oma rahankeruu, sponsoritulot tai kokonaan oma osuus budjettirahoituksesta. Mitä enemmän varoja huippu-urheiluun pystytään laittamaan, sitä parempia tuloksia voidaan kilpailijoilta odottaa. Erinomainen esimerkki tulee Ruotsista, jossa huippu-urheilun resurssit ja mitalisaldo pesevät Suomen tulokset moneen kertaan.

Tavoitteena elinvoimainen liikuntakulttuuri

Liikunnan ja urheilun merkitys yhteiskunnalle on kiistaton. Liikunta ennaltaehkäisee liikuntaelinsairauksia, sydän- ja verisuonisairauksia ja mielenterveysongelmia – kaikki suuren loven valtion kokonaisbudjettiin ja yhteiskuntaan jättäviä kansansairauksia. Siksi on tärkeää, että liikunnan rahoitukseen menevästä summasta saadaan kestävä ja riittävä.

Huippu-urheilu puolestaan on avainasemassa suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunteen luomisessa ja elämyksien luojana. Liikunta tuottaa hyvinvointia, iloa ja menestystä sekä harrastajilleen että lajia seuraavalle yleisölle. Liikunnan ja urheilun rahoituksen turvaaminen on koko kansan intressejä ajava asia, ja hallituksella on edessään vaativa tehtävä löytää tasapaino rahojen tarpeen ja niiden lähteen välillä.

Siirry sivun alkuun